Tämän vuoden alusta budjettileikkaukset ovat osuneet rajusti ammattikorkeakouluihin ja erityisesti terveys- ja hoitoala ovat saaneet osansa leikkauksista. Päätinpä siis itsekin kantaa korteni kekoon ja avata sanaisen arkkuni... aihe veinaan vituttaa...
Ammattikorkeakoulusektori on se, johon säästöt on kohdistettu rajuimmin ja samanaikaisesti yliopistojen indeksin jäädytys poistettiin ja näin lyötiin korville myös korkeakoulujen tasa-arvoista kohtelua. Tästä johtuen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen rahoituskuilu vain kasvaa kasvamistaan.
Ja kuka kärsii eniten näistä leikkauksista? Opiskelijat tietenkin...
Kun kontaktiopetusta vähennetään, jää opiskelijalle tunne, että sairaanhoitajaksi pitäisi kyetä opiskelemaan kirjekurssilla. Kontaktiopetusta on vähennetty 50% ja opiskelijan työmäärä on tuplaantunut. Kun kurssi, jonka pituus ennen oli 2-3kk on puristettu kokoon ja lyhennetty yhteen kuukauteen, unohtavat opettajat herkästi, että näin myös opiskelijan aika itsenäiseen opiskeluun puolittuu. Näin ollen siis työmäärä on tuplaantunut ja työhön käytettävä aika on puoliintunut. Opiskeltavia asioita on kuitenkin yhtä paljon kuin ennenkin ja välillä vain epäusko hiipii pintaan, kun yrittää kaikkea sitä tietomäärää omaksua yksin kotona.
Leikkaukset eivät vaikuta vain kontaktiopetuksen määrään, vaan myös laatu kärsii. Kun anatomian kurssi on puristettu kolmeen oppituntiin (4,5h) käydään asiat läpi juosten ja opettajan suusta kaikuvat usein sanat: "tätä emme nyt ehdi käymään läpi" tai "opiskelkaa nämä asiat itsenäisesti". Tämän lisäksi koulujen hoitovälineistö kaipaa huoltoa, kun nuket ovat rikkonaisia ja leikkauspöytien osat tippuilevat lattialle. Säästöt määräävät myös sen, etteivät opettajat saa enää itse kopioida opetuksessa käytettäviä materiaaleja oppilaille.
Eikö siis tälle tilanteelle olisi löytynyt mitään muita mahdollisia parannuskeinoja? Itse veinaan uskon, että nämä leikkaukset eivät näy pelkästään opiskelijoiden kasvavina päänsärkyepidemioina, vaan tämä kirjekurssikoulutus vaikuttaa myös meidän - tulevien sairaanhoitajien - pätevyyteen. Sillä vaikka kuinka sanottaisiin, että työssä sitä oppii, niin kyllä (varsinkin hoitoalalla) jonkinlainen tietotaito-pohja sitä sairaahoitajalla täytyy olla ennenkuin lähdetään oikeita potilaita hoitamaan!
Argh... nyt kun olen päästellyt suurimman osan höyryistä ulos, niin taidanpa palata kiltisti anestesiologian opuksen ääreen. Kiitos ja hei! ♡
Ihan sattumalta eksyin blogiisi ja heti oli näin painavaa asia :D Itsekin olen opiskelemassa alaa, tosin kätilöksi asti pitäisi jaksaa painaa. Nyt vasta ensimmäinen vuosi menossa ja huomaa itsekin kuinka paljon tunteja on vähennetty. Tosin opittavan asian määrää ei ole. Joten päivät venyvät kotona ja ryhmätöitä tehdessä, kuten itsekin totesit. Tämä tuntuu hirveän väärältä.
VastaaPoistaSamaa mieltä olen myös pätevyyden saamisesta. Vaikka itse olen hyvin alussa opinnoissa, tuntuu hurjalta että näillä (pohja)tiedoilla pitäisi alkaa hoitamaan elävää ihmistä.
Muutenkin tuntuu että yliopisto-opiskelijat saa kaiken (huomion ja rahoituksen) AMKlaisille jäädessä jämät. Jotain hampaankolossa? Mahdollisesti.
Hei! Hienoa, että eksyit tänne :)
VastaaPoistaTämä asia kyllä hiertää minua aika paljonkin... nyt varsinkin kun tentit on hetkeksi ohi ja pitäisi lähteä harjoitteluun, tekemään näitä asioita käytännössä (tällä tietopohjalla).. Mulla alkaa tosiaan maanantaina sisätautien harjoittelu, jonka teoria-opinnot me opiskeltiin puoli vuotta sitten ja hieman kyllä harmittaa etten ole ehtinyt teoriaa yhtään kertailemaan ennen käytäntöä.
Niin ja onnea opiskelupaikan saannista! :) Teillä onkin aika pitkälti samat opinnot ja harjoittelut kuin sh-puolella. Kannattaa kyllä alusta alkaen opiskella ne perusopinnot huolella. Eli niin, että sitä myöhemminkin jotain muistaisi ja ymmärtäisi, eikä tavoittelisi vain hyviä arvosanoja tenteistä. Näihin peruskurssien sisältöihin ei veinaan myöhemmin enään palata, vaan oletetaan, että kaikki jo asiat osaa ja muistaa.
Onnea sulle opintoihin! :) Toivottavasti opinnot muuten kiinnostavat ja ala tuntuu oikealta vaikka tilanne nykyään onkin tällainen.
Kiva ja mielenkiintoinen blogi sulla! Mä aloitin sh:ksi (+terkkari) opiskelun 2010 Metropoliassa ja jo sillon tuntui suurin osa opiskelusta olemaan itsenäistä. Nykyään työskentelen sairaalassa Lontoossa, mutta suomessa työskentelyä ja parempia sairaalaresursseja on kyllä kova ikävä.
VastaaPoistaVihasin erityisesti online opetusta, piti esim lukea jotain hoitotiedeartikkeleita ja kirjoittaa niistä esseitä ja kommentoida muiden esseitä... Jos ei ollut tarpeeksi monta hyvää kommenttia niin ei läpäissyt kurssia. Opetimme kokoajan toisiamme eli oli ryhmätöitä ja pidettiin powerpoin esityksiä luokalle, välillä ei edes ollut opettajat paikalla seuraamassa. Harmitti kanssa että anatomiankurssi oli niin juosten kustu! Sain järjestettyä itseni ja pari luokkakaveria seuraamaan ruumiinavausta toisen ryhmän kanssa ja se oli varmaankin mieleenpainuvin ja opettavaisin kokemus kouluajoilta. Tätä alaa ei kyllä todella millään kirjekurssilla opi vaan nimenomaan käytännön kautta! Ps. Jos voisin muuttaa jotain niin en olisi ikinä jymähtänyt vuodeosastolle töihin, nyt tuntuu hankalalta jatkaa muualle. Vuodeosastot taitaa kyllä olla raskain ja epäkiitollisin paikka tällä alalla...